Kuva: Gizan pyramidit (wikimedia.org)
Egyptin pyramideja ei ehkä veistettykään kivestä, vaan ne valettiin sementistä, jota saadaan sekoittamalla kalkkikiveä, vettä ja tuhkaa.
Tuhkan sisältämä sooda ja vesi muodostavat natronlipeää, joka reagoi alumiinipitoisen kalkkikiven kanssa muodostaen emäksisen geopolymeerin.
Pyramidien rakentaminen on yksi ihmiskunnan kiehtovimmista insinöörisuorituksista. Miten massiiviset kivet leikattiin ja nostettiin paikoilleen ilman terästä ja nostureita, ihmisten ja aasien energialla?
Sementtiteorian esitti ensimmäisen kerran ranskalainen Joseph Davidovits 1980-luvulla. Viime vuosina hän on saanut belgialaisen Notre-Dame de la Paix -yliopiston fyysikon Guy Demortierin tuen.
Luonnon kalkkikiveä ja kalkkikivimassasta valettuja kuutioita ei ole helppo erottaa toisistaan edes geologin asintuntemuksella. Mahdoton tehtävä. Demortier ei usko, että pyramidien rakentaminen kokonaisista kivilohkareista olisi ollut edes mahdollista.
Kalkkikiveä ja sideaineita
Pyyhkäisy- ja läpivalaisuelektronimikroskooppianalyysien mukaan pyramidien kivet sisältävät piitä, kalsiumia ja magnesiumia erilaisissa suhteissa kuin alueen luonnonkivet. Kalsiitti ja dolomiitti esiintyvät myös sellaisessa muodossa, jota ei löydy luonnonkivistä.
Piin jakauma kivessä ja mikroskooppikuvissa näkyvät nanokokoiset kalsiitti- ja dolomiittipalloset viittaavat siihen, että kivi on kovettunut emäksisestä seoksesta.
Koska piitä sisältävät ainesosat ovat joko amorfisia tai nanokiteisiä, seos on kovettunut suhteellisen nopeasti.
Guy Demortier huomauttaa, että pyramidien kivet ovat kaikkea muuta kuin sileitä ja säännöllisen muotoisia, mutta toisaalta kivien välissä ei ole rakoja. Huonosti leikatut kivet sopivat omituisen hyvin yhteen. Lohkareet ovat ylhäältä huokoisempia kuin alaosastaan. Päältä ne ovat sileitä.
Röntgenfluoresenssi- ja -diffraktioanalyysin mukaan pyramidien rakennusaineesta 85–92 prosenttia on kalkkikiveä ja loppu sideainetta.
Demortier on analysoinut kiviä myös röntgenemissiolla (particle-induced x-ray emission), gammaemissiolla ja nmr-spektroskopialla Namurin ja Leccen laboratorioissa Belgiassa.
Tulosten mukaan pyramidin sydänosissa oli luonnon kalkkikiveä, mutta ulkopinnan kivi sisälsi luonnonkiveen verrattuna 7,5-kertaisesti fluoria, 8,5-kertaisesti natriumia, 12-kertaisesti magnesiumia ja 21-kertaisesti piitä. Kivessä oli myös arseenia. Demortier selittää, että valuprosessin kuivumista on säädelty skorodiitilla, joka on arseenia sisältävä mineraali.
Kheopsin pyramidi rakennettiin noin 25 vuodessa. Se sisältää 2,7 miljoonaa kuutiometriä kiveä, ja sen ulkopinta-ala on 60 000 neliömetriä. Pyramidin korkeus on 146 metriä ja pohjan ala 5,3 hehtaaria.
Rakentajien olisi pitänyt raahata paikoilleen 2–5 tonnia painavia, yli kuutiometrin kokoisia kiviä 300–400 kappaletta joka päivä. Kuutiometri kiveä olisi pitänyt nostaa metri ylöspäin joka kolmas sekunti.
Joka kahdeskymmenes sekunti olisi pitänyt hakata yksi kivitaho. Kaikki tämä kivi- ja pronssityökaluilla, ilman pyörää tai väkipyörää. Pelkkä painovoimaa vastaan tarvittu nostotyö oli 2,5 terajoulea.
Demortier painottaa, että vaikka pyramidin kimpussa olisi ollut koko ajan 18 000 miestä 1 200:ssa 15 miehen tiimissä, tehtävä olisi ollut mahdoton.
Kriitikot muistuttavat, että pyöreitä tukkeja käytettiin rullina. Ne ovat raskaiden taakkojen siirtelyssä jopa kätevämpiä kuin pyörät ja akselistot.
Demortier kuitenkin uskoo, että pyramidin rakentajat siirsivät kohtuullisen pieniä, 25 kilon taakkoja ketjussa mieheltä miehelle.
Kuusi työläistä kantoi kuutiometrin vettä ja kivimurskaa päivässä louhimolta pyramidin huipulle. Yksi työmies nosti keskimäärin kerran minuutissa 40 kiloa laastia, vettä ja kivimurskaa metrin verran ylemmäs. Kaksi työmiestä hoiti yhden valumuotin.
Pyramidin kyljellä ahersi enimmillään 2 300 miestä.
MIT rakensi pyramidin
Rakennuskivet sisältävät Demortierin mielestä enemmän vettä kuin luonnonkivi, ja hän näkee aineksessa murskauksen jälkiä. Pienet fossiilit, eläinten kalkkikuoret, ovat rakennuskivessä sikin sokin, mutta luonnonkivessä kerrostuneesti.
Pyramidin sisällä olevan salakäytävän katossa ei ole saumoja eikä pullistumia, vain kuoppia, jotka ovat voineet syntyä muottia irrotettaessa.
Valumuotit on Demortierin mukaan tehty pystyyn asetetuista egyptinpalmusta. Laudanpätkät käytettiin uudelleen, ja puuta kului vähemmän kuin suuriin kivikelkkoihin olisi tarvittu.
Demortier ei ole saanut tutkijoidan valtavirtaa puolelleen, mutta esimerkiksi MIT:n materiaalitekniikan professori Linn Hobbs rakensi viime vuonna opiskelijoittensa kanssa pienen pyramidin Demortierin ohjeilla.
Hobbs valitti, että kiistellyn teorian tutkimiseen ei saa rahoitusta ja tuloksia on vaikea saada vertaisarviointiin, jotta ne voisi julkaista.
Demortier muistuttaa, että Egyptin historia on pitkä ja rakentamistyyli vaihteli eri aikakausina. Vanhan kuningaskunnan pyramidit rakennettiin 4 500 vuotta sitten.
Uusi kuningaskunta kukoisti tuhat vuotta myöhemmin. Sen aikana rakennettiin pienempiä, korkeintaan 20-metrisiä monumentteja pienemmistä kivistä, jotka yhdistettiin toisiinsa eräänlaisilla vaarnoilla.
Lähde: T&T
Kuva: wulffmorgenthaler.com
